1. |
Rakastunut Kivenhakkaja
04:12
|
|||
|
Rakastunut Kivenhakkaaja
Miten voi kaunein satu
alkaa: Musta on katu
valojen katkerain.
Mutta kun työstä lakkaan,
hattusi hupsun rakaan
taas näen rinnallain.
Taas näen kaupungin valot,
mustat ja katkerat talot,
vaan olet rinnallain.
Turha on jokainen sana,
hurmasta vapisevana
hengitän sinua vain.
"Tahtoisin kuolla tähän",
sanoin kai. "Liian vähän
kaikki on jälkeenpäin.
Kun oolen tällä tavoin,
täysin ja paljaasti avoin,
kun olen luonasi näin."
Olisin kuollut silloin,
nythän aamuin ja illoin
ikävöin sinua vain.
Öin olen kauhean kuuma,
öisin katkera huuma
raatelee ruumistain.
Mika Waltari 1926
|
||||
2. |
Inspiraatio
03:27
|
|||
|
Inspiraatio
Säihkyen ja rätisten
lentävät tuhannet liekit
mustan tyhjyyden halki,
loistavat miljoonin värein
ja sammuvat kihisten,
kuin demoni olisi ottanut haltuunsa
tyhän sammuvan sieluni
ja puhaltanut sen täyteen
räiskyviä tulisäkeniä.
Silmissäni kiehuvat kekäleet
ja kuumeinen kynäni rätisee tulta,
murra tähdet hajoavat räiskyen
ja sydämeni pakahtuu surusta,
kun ensaa niitä vangituksi.
Mutta tuhannet uudet tähdet
lentävät jälleen räiskyen
ja mielipuolen raivolla
hyökkään niitä tavoittamaan.
Ne polttavat ja kärventävät käteni.
Mutta jumalten hurma:
Vihdoin on vankina yksi!
Sielu taintuneena,
ruumis kuolemanväsyneenä
vaivun lyijynraskaaseen uneen.
Mika Waltari 1926
|
||||
3. |
Runo pienille sisarille
03:30
|
|||
|
Runo pienille sisarille
Yhteinen on meillä kohtalo.
Sisar - hattuani kohotan.
Viiltävänä puna huulien
kohtaa öisen kadunkulkijan.
Ruumis solakka kuin pilarit
kerran temppelissä Astarten.
Kadun syntisimmät kulkurit
tuntee kaikki salaisuudet sen.
Rahalla sen riisutuksi saa.
Rosvon hintaan humalainen suu
vasten poveasi valkeaa
porttikäytävässä puristuu.
Sisar rauhattoman kulkijan,
kohtalomme lienee yhteinen.
Ehkä enemmänkin paljastan,
runoja jos myyn ja julkaisen.
Silmäin tummat juovat, vartalo
valkea kuin kylmän vainajan.
Yhteinen on meillä kohtalo.
Sisar - hattuani kohotan.
Mika Waltari 1926
|
||||
4. |
Koulu
01:23
|
|||
|
Koulu
Luokkahuone on varjon puolella
eikä sinne paista aurinko.
Paljaat ilottomat seinät,
niiden vankeina
kahdeksantoista sielua,
nuorin kasvoin, unisin katsein,
silmäkulmissa siniset varjot.
Mutta vastapäisen talon katosta
sädehtii kevätauringon valo,
kosteus nousee huuruna ilmaan
ja kiimaiset varpusaet tappelevat
räystäskourussa.
Mika Waltari 1926
|
||||
5. |
Vanhaan tyyliin
03:13
|
|||
|
Vanhaan tyyliin
Kuin veri haavasta hersyy, kun irtoo pistin,
niin runo puhkeaa päästä myös prosaistin,
säkeiksi kiehahtaa voi jähmeä aine,
kun on sisässä liian ankara paine.
Vaan ei linnuista, kukista tähdistä laula
mies, pala kurkussa, milloin turpoaa kaula,
Anapesti ei kelpaa, daktyylin rinnalla trokee
käheästi soi runossa sen joka myöhäisen huuman kokee.
Ruhjokoon huulesi trokeen kömpelö kiila,
Puhkokoon rintasi daktyylin ruostunut viila.
Irrotkoon napit, kun takkini auki raastan
ja himosta karhein huulin lemmestä haastan.
Turha on hakea kylttiä: Varokaa junaa!
sen joka verellänsä jo kiskoja punaa.
Tiellesi runoni räikeän varoitustaulun
pystytän juntalla proosensekaisen laulun.
Pyytäen, rukoilen: Pakene äkkiä, armain,
vielä on turvasi ansari tapojen varmain.
Mutta jos emmit ja uskot, tottelet, käännyt,
estän väkisin lähtösi, rankaisen kunnet näännyt.
Mika Waltari 1945
|
||||
6. |
Viimeinen kevätyö
03:48
|
|||
|
Viimeinen kevätyö
Ulkona on harmaa kevätyö,
musertava kaiho mieltä syö.
Paljas alakuloinen on maa,
silti sydän yössä vavahtaa,
kaikki kokeneisuus unhoittuu:
Hämärässä hymyilevä suu,
läheisyytes oudon suloinen,
kosketus niin pehmyt hiuksien,
kaikki mitä kyllästynyt pää
tuskin enää jaksaa ymmärtää.
Sydän vain niin sokeasti lyö,
ulkona on jälleen kevätyö,
jossain laulaa lintu hopeinen,
lintu kuolematon nuoruuden.
Auki sulaa ovi jäätynyt.
Sydän, hetkesi on tullut juuri nyt.
Mika Waltari 1944
|
||||
7. |
Intohimo
01:09
|
|||
|
Intohimo
Olen väsynyt maa,
olen maatunut pelto,
joita askeleet ovat polkeneet vuodesta toiseen.
Nyt viiltää aura auki pintani,
herään vavahtaen.
Murheellista on mullan herätä
vanhan taivaan alle.
Mutta huomenna lainehtii tulinen laiho
väsyneen pellon yllä.
Mika Waltari 1938
|
||||
8. |
Chanson monotone
03:10
|
|||
|
Chanson monotone
On musta, märkä maa,
puut paljahat.
Pois valo katoaa
ja unelmat.
Yks lehti lepattaa
kuin jäätynyt.
Ja sielu vavahtaa:
on syksy nyt.
Jo talvi kolkuttaa,
miks kavahdat?
Sa tuulta purevaa
miks kammoat?
Ah, sielu tuijottaa
vain ikkunaa
ja yötä tummuvvaa
ja kuolemaa.
Mika Waltari 1926
|
||||
9. |
Laulu sydämelleni
03:27
|
|||
|
Laulu sydämelleni
Hei, kummpani, on viina sekoitettu,
nyt pohjaan asti pirtulasis juo,
ja sitten laula laulus vihlovaisin,
kun viina villin hehkun suoniis tuo.
Ah, ulvo, naura kumppanini mun.
Ei, - yksin, yksinäni täällä itken
vain sairas sydän kumppanini on.
No, hyvä niinkin, kumppanini laula,
miks murheellasi kiusaat, onneton?
Ah, ulvo, naura kumppanini mun.
Niin, naura, naura, itsellesi naura,
ja laula laulus kaikkein vihlovin,
ja naura maailmalle, elämälle,
mi tuolla irvaa ilmein ilkkuvin.
Ah, ulvo, naura, sydämeni mun.
On ontto naurus. - Kanisteri auki,
nyt ryypätkäämme pirtu paljaaltaan.
Se polttaa, tukahduttaa saatanankin,
sen liekit polttaa kaikki harhat maan.
Nyt naura, ilku sydämeni mun.
Hei, kurjimus, nyt tuli suoniin tulvii,
jo kaiun oikean sun naurus saa.
Nyt ivanauruun hukkuu harhakuvat
ja kaikki tyhjät houreet katoaa.
Ah, ilku, naura sydämeni mun.
Sä löysit saastaa, saastaa kaikkialta,
maailman mätähaavan - elämän,
ja ihmissuvun, jumalansa kuvan,
apinaparven rääkyvän.
Ah, ilku, ilku sydämeni mun.
Oi, elämä, vain sydämen sain sulta,
se rinnassani itkee pakahtuin.
Seis, elämä, ma syljen irvinaamaas,
nyt sulle minä ilkun hymysuin.
Nyt naura viime naurus sydämeni mun.
Kas, keksinyt ma olen vapahduksen,
repäisen irti kahlees ainoan.
Ja veri pärskyy. Sinun irvinaamaas
ma paiskaan syömmen vertatihkuvan.
No, johan vaikenit mun sydämeni.
Mika Waltari 1926
|
||||
10. |
Tumma jumala
01:19
|
|||
|
Tumma jumala
Kaunis olet sinä,
synkkä ja tumma.
Janon annoit sinä minulle,
janon ja nälän, joka ei milloinkaan sammu.
Helvettiä kannan rinnassani,
mutta kiitän siitä sinua,
ylväs valtiaanni,
tulen ja valon
ja hirvittävän ihanan epäilyksen isä.
1926
|
||||
11. |
Täysikuu
02:47
|
|||
|
Täysikuu
Katsotko samaa kuuta
valoissa vieraan maan
vaiko jo toista suuta
suutelet parhaillaan.
Kenties povesi pienen
toinen paljastaa
minä vain unta lienen
etäistä katkeraa.
Kato siis samaa kuuta
ivaten hymyillen.
Minäkin mietin muuta
nauraen, unohtaen.
Mika Waltari 1946
|
||||
12. |
||||
|
Kenraali kuolee aamunkoitteessa
Vavahdan. Joko on hetki.
Turrutan tuskan ja vihan.
Onneksi lyhyt on retki
poikki aution pihan.
Kukaan ei huomata saa
säärteni vapinaa.
Maassa on lunta ja hyhmää
taivas kuin kerjäläisnuttu.
Unista kivääriryhmää
komentaa upseeri tuttu.
Ikävä seisoa näin
kiväärinpiippuja päin.
Silmäsi muistan ja kosken
ihoa paljaan lanteen
hyväilen kuumaksi posken.
Savukelaatikon kanteen
hitaasti kirjoitan:
Sinua rakastan.
Muuta en kirjoita mitään
kuolen syystä tai syyttä.
Mietin katsoen itään
elämän ihmeellisyyttä.
Sääntöjen salliman
sytytän tupakan.
Kipu ei kauan kestä
muutaman sekunnin verran.
Kuoleman pimeydestä
kuiskaan viimeisen kerran
viestini ainoan:
Sinua rakastan.
Mika Waltari 1945
|
||||
13. |
Taivaan matkamies
02:31
|
|||
|
Taivaan matkamies
Olen yhtä suuri kuin jumala,
hän on yhtä suuri kuin minä:
ei hän voi olla yläpuolelleni,
en minä hänen alapuolellaan.
Tiedän ettei ilman minua
Jumala voi hetkeäkään elää,
jos minä häviän tyhjyyteen,
myös hänen on pakko heittää henkensä.
Vaikka Kristus syntyisi
tuhat kertaa Beetlehemissä
eikä sinussa,: jäisit
ikuisesti kadotetuksi.
Hyvä kristitty, mihin juoksentelet,
taivas on sinussa,
miksi siis etsiskelet
jonkun toisen ovelta.
Aika on kuin ikuisuus
ja ikuisuus kuin aika,
kunhan et itse erottele
niitä toisistaan.
Minä itse olen ikuisuus
kun jätän ajan
ja itseni Jumalaan
ja Jumalan itseeni sulautan.
Angelus Silesius
suom. Mika Waltari 1978
|
||||
14. |
Elämän lokakuussa
03:48
|
|||
|
Elämän lokakuussa
Sinä olet kirkas lähde-.
Minä vain sammuva tähde
rovion hiipuvan.
Sinulle aurinko paistaa,
kanssani saisit maistaa
vain surun, kuoleman.
Tahdotko neilikoita,
suuria, kauniita joita
eniten rakastan.
Kiinnitän rintasi pieleen,
upotan iäksi mieleen
valkean neilikan.
Sinä olet nuori ja avoin -
Enää en samalla tavoin
osaisi rakastaa.
Nyt olen kirkas, mutta
varo vain, rakkaani, sutta
minussa vaanivaa.
Kenties kuoleman maljaan
tartun, jos povesi paljaan
kuumaksi hyväilen.
Siksi vain suutasi kosken,
painan poskeesi posken
katkeran, nälkäisen.
Tahtoni rippeet kerään -,
Kuoleman aamuna herään
tuoksuun neilikkain.
Turhaan, toivottomasti
ikävöin siihen asti
sinua, sinua vain.
Mika Waltari 1946
|
||||
Antero Priha Helsinki, Finland
Antero Priha on suomalainen trumpetisti ja säveltäjä.
Hän on trumpettisolisti, joka johtaa omia yhtyeitään ja
säveltää niille musiikkia.
Antero Priha is a freelancer jazz trumpet player, soloist and composer from Finland.
He works as a bandleader and record producer.
... more
If you like Kaunis turhuus, you may also like:
One Of A Kind
by Freddie Hubbard
This schorching live set from legendary trumpet player Freddie Hubbard captures the bebop icon at the peak of his powers.
go to album
Sydney quartet Delay 45 are a leading light of Australia’s jazz and improvised music scene.
go to album
featured on Bandcamp Radio Nov 28, 2017
go to album
featured on Bandcamp Radio Jan 12, 2016
go to album
Jackson & Tchicai 'Something Is Rotten in Denmark' single excerpt
by Michael Gregory Jackson
featured on Bandcamp Radio Jan 23, 2024
go to album
The sought-after 2014 Blue Note album from this jazz trumpet player gets a much-needed vinyl reissue.
go to album
Midnight Crisp
by Takuya Kuroda
A killer outing from NYC trumpeter Takuya Kuroda that draws on the genre’s roots with one eye toward its avant-garde present.
go to album
